Runo inspiraation lähteenä

Kotilaiskalla on heinäkuun roskahaasteen aiheena inspiroituminen seuraavasta Eino Leinon runosta.

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

    Eino Leino: Nocturne 1903

Täytyy myöntää, että runojen maailma on minulle lähes tuntematon, enkä osaa tulkita niitä yhtään. Koulussa runojen käsittely oli yhtä tuskaa. Yritin kuitenkin inspiroitua tekstistä ja poimin korttiini ruislinnun, varjot veen, neidin ja tien. 

                                                    Minne tieni viekään?